Alussa oli Meri. Tarkemmin sanottuna valtameri ja ihmiset. Ja eräänä päivänä he kohtasivat – valtava valtameri ja joukko ihmisiä, jotka päättivät jättää maan elääkseen merellä. Tämä joukko sulautui mereen ja hyväksyi sen osaksi elämäänsä. He eivät enää tarvinneet sotia maanosien alueista – heillä oli lukemattomia saaria ja rajaton meri.
Näin syntyi polynesialainen kansa, joka syntyi ja kuoli veneissä yhtä luonnollisesti kuin omien saariensa maalla, hyväksyen meren ja sen asukkaat samalla tavalla kuin me hyväksymme metsän.
Kaiverrus vuodelta 1866 havaijilaisista surffaajista
Nämä ihmiset sulautuivat mereen ja rakastivat sen aaltopeliä. Kukaan muu ei keksinyt – eikä olisi koskaan voinut keksiä – ratsastaa aallolla. Valtameri ja ihmiset loivat yhteisen pelin – surffauksen. Ihmiselle se on samanaikaisesti urheilua ja leikkiä, joka muistuttaa tanssia – mutta vaatii paitsi liikkeiden koordinaatiota myös huomattavaa rohkeutta. Valtameri kasvatti todellisia metsästäjiä ja sotureita, tarjoten heille voimaa ja ketteryyttä.
Surffaus. Alku
Pinnalta katsoen surffaus näyttää hyvin yksinkertaiselta, mutta kun eurooppalaiset näkivät sen ensimmäistä kertaa, he eivät onnistuneet lainkaan – heidän liikkumiskulttuurinsa oli liian erilainen verrattuna vapaaseen ja joustavaan polynesialaiseen.
Niiden, jotka haluavat oppia surffaamaan , on hyvä muistaa, että ei voi olla pysyviä asentoja tai liikkeen stabiilisuutta aallon mukana liikkuessa – se on elävä ja muuttuva, ja on osattava sulautua siihen, “kuulla” meri sisältään, tulla osaksi aaltoa ja leikkiä sen kanssa.
Jokainen, joka haluaa kehittää kehoaan, voi oppia surffaamaan; tarvitaan vain sopivat olosuhteet ja opettaja. Sillä vanha havaijilainen viisaus on yksinkertainen ja selkeä:
“Kun menet surffaamaan, ota ystävä mukaan – se vähentää kahdesti todennäköisyyttä, että sinut syö hai.”
Ehkä he ajattelivat, että hai syö ystävän? Kukapa tietää? Mutta todennäköisesti he vihjasivat, että ystävä ei anna sinun hukkua.
Välineet ja aallot
Välineistä tarvitset pitkän (noin kolmen metrin) leveällä nokalla varustetun laudan – longboardin . Se on erittäin hyvin kelluva eikä painu kehon painon alla veden alle, on erittäin vakaa eikä vaadi suuria aaltoja, kuten irlantilaisia . Sillä voi tehdä virheitä pelkäämättä, että lauta sattuu päähän – lauta on kuitenkin suhteellisen kevyt, ja aloittelija harjoittelee matalilla aalloilla.
Bodyboard
Knee board
Longboard
Skimboard
SUP-lauta
Surffilauta
Jopa ravintola-alan tarjottimilla voi surffata, ja tätä viihdettä kutsutaan ylpeästi “tarjotinsurffaukseksi”.
Lue tarkemmin laudoista Surffilaudat: opas .
Mutta kuitenkin oppimisen aikana jokaisen on juotava jonkin verran merivettä – se on maksu siitä, että saa olla osa merta.
Tarvitaan myös “oikeanlaisia” aaltoja; pitkällä ja hitaasti rullaavalla aallolla voi liukua 20–250 metriä. Aloittelijalle on parempi valita matala aalto – noin puolentoista metrin korkuinen. Teoria on yksinkertainen:
- Uida kauemmas, voi maata tai istua laudalla.
- Maata vatsallaan laudalla tasaisesti paino jakaen. Tärkeää on, että vakaus säilyy – kärjen tai perän ei pitäisi painua veden alle.
- Meloa käsillä ja tähyillä sopivaa aaltoa valtameressä .
- Nähdessään aallon, kääntyä rantaan päin ja meloa erittäin nopeasti. Aallon täytyy napata lauta, joka on jo vauhdissa. Tässä piilee haaste – saada aalto kiinni, eli olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan sopivassa vauhdissa. Kun kaksi tai kolme kertaa epäonnistuu ja sitten onnistuu, keho “oppii”, ja siitä eteenpäin se on helpompaa – aivan kuten tasapainon löytäminen pyöräilyssä.
- Kun aalto ottaa laudan mukaansa, on siirrettävä painoa hieman ja nostettava hieman laudan nokkaa, jotta se ei painu aallon sisään, vaan liukuu tasaisesti sen pinnalla.
- Kun lauta “nousee” aallolle, surffaaja voi myös nousta jaloilleen.
Venäjällä surffausopetusta tarjotaan Kaukoidässä, Azovin ja Mustanmeren rannalla, Pietarissa, ja parhaat aallot maailmassa löytyvät Havaijien saarien, Kalifornian, Australian ja Ranskan rantojen luota.
Purjelautailu: lauta ja purje
Purjelaudan keksiminen lautaan 60-luvulla oli kahden kalifornialaisen, purjehtija Jimmy Draken ja klassisen surffaajan Hoyle Schweitzerin, idea.
vindserfing
Vindsurffaukseen ei tarvita aaltoja, ainoastaan tuulta. Tietenkin myös aalloilla surffailu (“wave riding”) on mahdollista. Wave riding -laji on yksi jännittävimmistä ja teknisimmistä surffauksen muodoista, sillä siinä täytyy hallita aaltoa, itseään, tuulta ja purjetta samanaikaisesti.
Vindsurffaamiseen tarvitaan suuri lauta, jossa on svertti – nostettava tai taitettava köli. Oppiminen tapahtuu sileällä vedellä ja heikossa, mutta tasaisessa sekä vakaassa tuulessa. Yksinkertaisesti sanottuna kyseessä on pieni pystyssä pysyvä purjevene.
Jos kuitenkin tuuli on voimakas, kuten Britanniassa , niin enää ihminen ei pidä tasapainoa laudalla eikä vain ohjaile purjetta tuulen mukaan, vaan tuuli liikuttaa purjetta ja ihminen “makailee” purjeen päällä, joka “sieppaa” tuulen mukaansa.
Venäjän alkuperäisille vindsurffaajille sopivat lähivedet harjoituspaikoiksi. Opetusta järjestetään Pietarissa sekä Moskovan lähellä Pleschejev-järvellä.
Koko vuoden ympäri lajia harjoitellaan ja opitaan myös Egyptin Hurgadassa. Parhaimmat paikat maailmanlaajuisesti vindsurffaukseen ovat Polynesia ja Kanarian saaret, Etelä-Afrikka sekä Australia. Näillä alueilla on sekä aaltoja että vakaata tasatuulta.
Olen koostanut listan Parhaat elokuvat surffauksesta ja surffaajista.
Leijalautailu
Purje on hyvä, mutta laskuvarjo vetää paremmin!
Ja mikä vielä vetää paremmin kuin laskuvarjo? – leija! Näin ajatteli eräs vindsurffaaja, joka ei kauaa miettinyt, vaan valjasti tuulen lentävään vetojärjestelmään. Leija voidaan lähettää ilmaan ja laskea alas ilman avustajia – tarvitaan vain tuulta. Tämä laji muistuttaakin suuresti leijan lennätystä, paitsi että nyt et juokse leijan perässä.
kitesurfing
Leijalautailua varten kannattaa opiskella suuremmalla laudalla (“directional”), jossa ei ole liian isoa leijaa (pinta-ala enintään 9 m²). Tulisi myös olla alue, jossa ei ole puita, sähkölinjoja eikä ihmisiä, mutta sen sijaan tasainen ja vakaa voimakas tuuli ilmassa sekä opettaja mukana.
Lisäksi kannattaa katsoa opetusvideoita ja harjoitella rannalla pienellä ohjausleijalla. Tätä lajia ei opita itsenäisesti.
Wakesurffaus
Tämä on surffauksen muoto, jossa keinotekoisen aallon luo erikoisvene. Eihän kaikilla ole mahdollisuutta asua valtameren rannalla! Surffaus ja sen “seuraajat” eivät kuitenkaan ole enää vain urheilua , vaan ne ovat myös elämäntapa, ajattelutapa, toimintatapa, maailmankatsomus ja lähes uskonto. Ja mikä tärkeintä – se on valtava osuus maailman teollisuutta!
vakeboard
Kaikkia surffauksen muotoja harrastettaessa kannattaa hankkia märkäpuku (tai märkäpaitis), sillä vaikka vesi olisi lämmintä, jäädymme nopeasti ja huomaamatta. Tarvitaan myös erityiset kengät, jotka suojaavat jalkoja teräviltä koralleilta ja kiviltä, sekä kypärä.
Ja – eteenpäin! Alussa oli Valtameri. Valtameri odottaa sinua!
