Vesiretkeilyvälineet
Vesiretkeily on yksi kaikkein tunteikkaimmista villin luonnon matkailumuodoista.
Siinä on kaikki! Täydessä luonnon keskellä olemisessa, omavaraisuudessa ja kaupunkiympäristössä saavuttamattomassa nautinnossa (puhumattakaan sellaisesta kalastuksesta!). Siellä aloittelija voi nopeasti kehittyä kokemattomasta vesistä vähän ymmärtävästä tulokkaasta karkeaksi, parransängellä koristetuksi ammattilaiseksi.
Jokemme tarjoavat laajimmat mahdollisuudet valintaan: lämpimässä seurassa ystävättärien kanssa voi lipua hiljaista metsäjokea pitkin; tai vuorostaan Kaukasuksella, Sajaneilla tai Altai-vuoristossa pelata kosken kanssa venäläistä rulettia.
Tämän upeuden joukosta valitsemiseksi on tärkeä määrittää oikein vesiretkeilyväline. Katsotaanpa, millaisia ne ovat, mihin ne kykenevät ja miten ne eroavat toisistaan.
Vesiretkeilyvälineet voidaan ehdollisesti jakaa kolmeen luokkaan (aivan kuin oikeat sota-alukset). Näihin kuuluu kevyt, keskiluokka ja raskas luokka.
On olemassa myös eräänlaisia välimuotoja – hybridirakenteita, jotka ovat tarkoitettu erityisiin vesiretkeilyolosuhteisiin ja kapeisiin paikallisiin tavoitteisiin.
- Kevyt luokka kattaa kajakit ja kanootit.
Kajakkikuva
Kajakki on kapea, pitkä ja terävä kuin hai, usein yksipaikkainen vene (vaikka on myös kahden ja kolmen hengen kajakkeja). Ammattilaiset tekevät sillä ihmeitä.
Esimerkiksi kaaduttuaan (ja tällaista tapahtuu retkillä melko usein), kajakkimeloja pystyy itse palauttamaan veneensä pystyyn nousematta siitä. Aivan kuin Paroni von Münchhausen, joka veti itsensä ja hevosensa ulos suosta hiuksistaan.
Tätä tekniikkaa kutsutaan “eskimokäännökseksi”.
Ainoa huono puoli: kajakki on liian hankala kuljetettavaksi, sillä se ei ole purettavissa. Lisäksi siinä ei ole tilaa varusteille.
Siksi millä tahansa vesiretkellä kajakkimelojat tarvitsevat “sherpoja” – jonkin muun aluksen miehistön, jolla heidän varusteensa kuljetetaan.
Ilmatäytteinen kanootti
Kevyen luokan yleisin ja, voidaan sanoa, erittäin onnistunut vesiretkeilyväline on kanootti, erityisesti kahden hengen malli. Ne voivat olla runkorakenteisia tai ilmatäytteisiä.
Ilmatäytteiset ovat kevyitä, kompakteja, eikä niitä tarvitse koota. Kun pumppu (kutsutaan “sammakoksi”) on käytetty, se on valmis matkaan.
Mutta! Ilmatäytteisessä kanootissa ei juuri ole köliratkaisua, joten se on taipuvainen harhailemaan melottaessa, ja sen pitämiseksi kurssissaan tarvitaan huomattavasti huomiota ja voimaa.
Lisäksi tämä kanootti on melko ennakoimaton: aivan kuin oikukas nainen, se voi yllättäen keikahtaa ympäri.
Runkorakenteinen kanootti
Runkorakenteisen kanootin rakenne käy ilmi sen nimestä. Ensin kootaan vakaa runko sarjan osista, jotka sisältyvät pakkaukseen. Runko voi olla valmistettu puusta tai kevyestä metallista.
Suuria eroja ei synny, eikä valinta vaikuta kestävyyteen. Kyse on enemmänkin makuasioista.
Kokoonpantu runko työnnetään (ja toisinaan jopa survotaan) vettä kestävään vahvaan, kuin biisonin nahkaa muistuttavaan kuoreen. Kaikki valmista!
Yksi vinkki: ainakin viikko ennen matkaa uhraa hetki aikaa ja kokeile kokoamista.
On taatusti hetkiä, jolloin seisot turhautuneena ja vihastuneena erilaisten osien yläpuolella, pitäen ohjeita käsissäsi ja huutaen: “Mitä he ovat tähän kirjoittaneet! Tästä ei tule mitään!”
Lisäksi ei haittaa harjoitella kanoottiin menoa ja erityisesti siitä poistumista vedessä. Tässä on omat vivahteensa, joita oppii vain käytännössä.
Monien vesiretkeilykokemusten perusteella on todistettu: kanootti sopii parhaiten alhaisen vaikeusasteen jokiin (joiden vaikeusluokituksesta voi oppia paitsi netistä myös kokeneilta vesiretkiläisiltä kyselemällä).
Se on tilava, riittävän vakaa, nopea (tyynessä vedessä miehistön yhteen pelatessa se voi saavuttaa 7–8 km/h nopeuden) ja on kenties sopivin alus kapeille virtaaville joille, joissa koskiputoukset ovat enintään 1 metrin korkeudella.
- Keskiluokkaa hallitsevat tukevasti ja vakaasti katamaraanit.
Katamaraani vuoristojokien vesiltä
Miehistömäärän mukaan niitä on kahden hengen ja neljän hengen katamaraaneja. Kahden hengen mallit ominaisuuksiensa ja turvallisuutensa suhteen ovat lähempänä kanoottia, eikä niitä usein käytetä viidennen tai kuudennen vaikeusluokan vesiretkillä.
Neljän hengen katamaraanit taas pystyvät usein päihittämään jopa raskaamman luokan alukset – lautat.
Katamaraanin yleisilme on varmasti kaikille tuttu. Kaksi pitkittäistä pitkää ponttonia, jotka on kiinnitetty jäykkään runkoon, sekä neljä soutajaa. Ponttonit ovat kaksikerroksisia: sisempi on ilmatiivistä kangasta ja ulompi, halkaisijaltaan pienempi kuin sisempi, on kestävää ja paksua kangasta. Rungon materiaalina voi toimia kevytmetalli, mutta sen voi myös rakentaa puusta paikan päällä. Tällöin katamaraani toki menettää hieman tyylikkyydestään.
Nykyään katamaraanin voi ostaa ja jopa tilata makunsa mukaan.
Sukelletaan hetkeksi historiaan.
Katamaraanien historia
Tässä me, Venäjän kansalaiset, voimme olla hieman ylpeitä. Jos Venäjä ei olekaan kaiken synnytysmaa, niin ainakin retkeilykatamaraanien syntypaikka.
Neuvostoliitossa katamaraania käytettiin laajasti vesillä liikkumiseen jo pitkään. Koska tehdastuotantoa ei ollut olemassa, jokainen rakensi katamaraaninsa omalla riskillään, omien ideoidensa mukaan.
Tällaisella monimuotoisuudella kehitys sujui nopeasti, ja suunnilleen vuoteen 1983 mennessä määriteltiin optimaaliset tekniset ominaisuudet katamaraanille. Tärkeintä oli, että miehistöt luopuivat istuma-asennosta ja siirtyivät polviasentoon. Tämä tarkoittaa, että soutaja seisoo ponttonin päällä polvillaan.
Jotta ei putoaisi katamaraanista, reidet kiinnitetään pehmeillä tai jäykillä kiinnikkeillä. Tämä näennäisesti tekninen yksityiskohta paransi yllättäen merkittävästi katamaraanin suorituskykyä, ja siitä tuli kilpailukykyinen lauttoihin nähden.
Katamaraanin haittapuoli lauttaan verrattuna: sen kantavuus on 4–6 kertaa pienempi. Mutta toisaalta! Katamaraanilla voi liikkua jopa takaperin, kun soutajat työskentelevät taaksepäin. Se voi liikkua virtausta vastaan.
Tosin vuoristojokien virrassa harva haluaa liikkua vastavirtaan, mutta katamaraanilla voi ylittää joen lähes menettämättä korkeutta.
Toisin sanoen nelipaikkainen katamaraani on todellinen “työhevonen” mihin tahansa vaikeaan ja äärimmäiseen vesiretkeen.
Mainittakoon vielä yksi ominaisuus: vain katamaraani tarjoaa miehistölle sen vaikeasti sanallisesti selitettävän taidon kuin “veden tuntemus”. Siksi katamaraanin käyttäjistä tulee erinomaisia lauttailijoita (vanhetessaan monet siirtyvät lautalle, sillä katamaraani on nuorten ja notkeiden suosiossa). Paluuta lautalta katamaraanille tapahtuu kuitenkin harvoin.
Ulkomaiset vierailijat tutustuivat venäläisiin katamaraaneihin juuri vuonna 1983, vesireittikilpailuissa, Altain Tšuja-joella.
Samassa paikassa venäläiset näkivät ensimmäistä kertaa ulkomaisten lauttoja-rafteja. Amerikkalaiset kiertelivät erilaisia katamaraaneja, tutkivat niitä ja valokuvasivat.
Kahden vuoden kuluttua samaisessa “Tšuja-rallissa” he esittelivät omia tehdasvalmisteisia katamaraanejaan: tyylikkäitä, sileitä, eri värityksissä! Palkintosijoja he eivät kuitenkaan vieneet.
- Siirrytään raskaaseen vesikulkuneuvoluokkaan – lauttoihin.
Raft - täytettävä lautta extreme-käyttöön
Tässä oli kaksi rinnakkaista, toisistaan riippumatonta kehityslinjaa.
Toinen näistä on nykyisin “raft”-nimitystä kantava – amerikkalainen lautta, joka on nyt laajalti käytössä Venäjällä.
Raft on soikean muotoinen tasapohjainen kulkuneuvo, jossa soutajat istuvat täytettävien laitojen vierellä yksiteräisillä katamaraanimeloilla.
Mitä etuja sillä on esimerkiksi katamaraaniin tai venäläisiin lauttoihin verrattuna? Ehkä samat edut kuin McDonald’silla paikalliseen kahvilaan nähden – saatavuus, laaja levinneisyys, yksinkertaisuus ja vaatimattomuus.
Massamatkailuun ja suhteellisen turvalliseen vesiretkeilyyn, joka ei vaadi hiottua tekniikkaa – se on juuri oikea valinta!
Venäläinen lautta
Entäpä meidän kotikutoiset lauttamme? Amerikkalaiset, nähdessään ne aiemmin mainituissa kilpailuissa, antoivat niille nimen “venäläinen raft”.
Nykyinen “venäläinen raft” koostuu 4–5 poikittaisesta ponttonista, joiden halkaisija on suuri – 1 metri tai enemmän. Ponttonit sidotaan paikalla valmistettavaan puurakenteeseen.
Lautan rakentaminen on tiedettä ja taidetta samanaikaisesti, ilman kokenutta venettä rakentavaa asiantuntijaa ei pärjää mitenkään. Sopivat puut pitää valita, kuoria ne, kuivata nuotion äärellä ja veistää oikean muotoiseksi. Keulaan ja perään kiinnitetään airotukia – sellaisia puisia kolmioita, joihin airot lepäävät. Erityistä taituruutta vaatii pitkien, nelimetristen tai pidempien airojen valmistaminen.
Kuten huomataan, työ on aikaa vievää ja vaatii kirveen käsittelytaitoja. Mutta mikä ilo onkaan katsoa itse rakennetun “panssarilaivan” vesillelaskua! Jopa katamaraanilaisten laiskurit (jotka ovat aikoja sitten koonneet omat kulkuneuvonsa) ihailevat vesille laskettavaa alusta.
Kun lautta kulkee voimakkaasti ja vakaasti kovien vesiaaltojen läpi, kun miehistö työskentelee rauhallisesti ja saumattomasti ilman turhaa kiirettä – ei, mikään raft ei tarjoa sellaista esteettistä nautintoa. Valitettavasti nykyään on suurta harvinaisuutta nähdä venäläinen lautta toiminnassa ja vedessä! Ne katoavat kuin mammutit.
Kuva lautasta joella - chester-lautta
Uteliasta vesimatkailijan mieltä ei voi rauhoittaa (ainakaan ennen vanhaan), mikä johti jatkuvasti hybridikulkuvälineiden syntymiseen.
Tavoite on jalo: keksiä jotain kevyttä, luotettavaa, turvallista ja pelkästään täynnä etuja. Mainittakoon vain yksi vesikulkuneuvo, joka on osoittautunut päteväksi – chester (paikallinen nimitys, levinnyt Siperiaan; muissa alueissa mahdollisesti toisenlainen nimi). Se koostuu kahdesta poikittaisesta ponttonista, jotka on kiinnitetty runkoon. Ponttonien päällä on kaksi soutajaa kasvokkain meloen katamaraanityylisesti.
Chester asettuikin onnistuneesti lautan ja katamaraanin väliin: iso kantavuus (eli vakaus kaatumista vastaan) ja huikea poikittainen ketteryys. Tässä lyhyesti kuvaus ja ominaisuudet eri tyyppisistä vesimatkailuvälineistä. Valitse, mistä aloitat.
Mutta mitä tahansa valitsetkin, usko pois: vesistöjen extreme-matkailu on upea, puhtaasti miehinen harrastus, joka testaa kestävyytesi.
Video
Katso video koskenlaskusta katamaraanilla:
Vaarallisin urheilulaji Koskenlasku on vaarallista. Mutta mikä on kaikkein vaarallisin urheilulaji ? Katso Top-10 kuvan alta.
Teknologia on kehittynyt: kajakkien ja katamaraanien lisäksi voit kokeilla aquaskipperiä - et tule katumaan.
Palaamme maalle - mitä on roller surf
