Katamaraanin ja kajakin ohjaaminen, melonnan vaatetus
Olet siis päättänyt kokeilla vesistöjen äärimmäistä retkeilymatkailua.
Tietysti paras opettaja on käytäntö. Jo puistossa tyttöystävän kanssa veneilyyn tarvitaan taitoa käyttää meloja. Saati sitten, kun ollaan vuoristo-taigajokien lievissä virtauksissa. Juuri tällaisessa aidossa melonnassa opitaan tarvittavat taidot. Kuitenkin oppiminen on nopeampaa ja tehokkaampaa, jos sinulla on edes jonkinlainen teoreettinen perusta; jos ymmärrät, miksi tietyt tekniikat tehdään ja mihin ne perustuvat.
Ensinnäkin on tärkeää iskostaa mieleesi kolme perusperiaatetta, joita sinun on ehdottomasti noudatettava.
Ilman näitä periaatteita olet tuskin “verrattavissa tasavertaisiin”.
Periaate nro 1
Melonta joella kajakilla, varustelista melontaan
Älä koskaan kiistä kapteenin päätöksiä vedessä. Vaikka ne tuntuisivatkin sinusta perin absurdeilta.
Ensinnäkin, olet vielä kokematon melonnassa. Toiseksi, kokemus osoittaa, että miehistön on parempi toteuttaa jopa kiistanalainen päätös kuin aloittaa kapina veneessä.
Kapteeni istuu yleensä perässä, joten hänen on helpompi arvioida veneen asemaa suhteessa virtaan.
Sinä, aloittelija, voit liikkumisen aikana vain satunnaisesti varoittaa kapteenia.
Esimerkiksi näin: “Kivi oikealla!” (“kivi” – sileä, veden peittämä kivi). Tai: “Terävä kivi vasemmalla!” (teräväkivellä on terävät reunat, ja se voi helposti puhkaista ponttoonit). Tähän voit lisätä ääneesi hiukan huolta.
Myöhemmin, rannalla, kun kaikki ovat rauhoittuneet ja tunteet laantuneet, voit esittää kapteenille viattoman kysymyksen: miksi hän käski mennä vasemmalle eikä oikealle?
Vakavan kosken edessä miehistö tarkistaa yleensä koko porukan voimin kosken ja arvioi reittivaihtoehdot. Aloittelijoiden on parasta olla hiljaa ja kuunnella, yrittäen ymmärtää, miksi valitaan tietty reitti.
Mutta ole valmis siihen, että vedessä kapteeni voi muuttaa päätöstään – ja sinun on noudatettava sitä ilman vastalauseita.
Periaate nro 2
Melonta katamaraanilla kuva
Olet jostain syystä pudonnut veneestä ja joutunut veteen. Ei mikään mukava tilanne: virta kieputtaa ja pyörittää sinua, etkä heti tiedä missä on ylös ja missä alas.
Älä pelkää, älä nytkähtele, älä tee äkillisiä liikkeitä, säästä keuhkojesi ilmaa. Sinulla on päälläsi pelastusliivi, joka nostaa sinut pinnalle.
Ja nyt haluamme korostaa toisen periaatteen jujua:
- älä missään tapauksessa päästä irti melastasi.
Jos kuitenkin käy niin, että virta repii melan käsistäsi, sinun on ensimmäisenä pintaan päästyäsi katsottava ympärillesi ja, jos melo on ulottuvillasi, lähestyttävä sitä välittömästi.
Tietysti varameloja (tai ainakin niiden lavoja) otetaan mukaan retkille.
Mutta kuvitelkaa, kuinka monta varamelontaa tarvittaisiin, jos jokaisen kaatumisen jälkeen niitä katoaisi?
Siksi yritä kaikin voimin olla kadottamatta melaasi.
Periaate nro 3
Melonta joella kuva
Miehistön ei pidä menettää venettä kaatumistilanteessa. Vaikka virta veisi sinut kauas siitä, pyri takaisin veneelle kuin vauva äitinsä rinnalle ja tartu siihen kiinni.
Tällä tavalla saavutat heti kaksi tavoitetta: ensinnäkin kajakilla (ja erityisesti katamaraanilla) on suurempi kelluvuus, ja ne auttavat pitämään sinut pinnalla.
Ja toiseksi, veneen häviäminen miehistöltä on häpeä kaikille tapahtumaan osallisille!
Mitä sitten tehdä, jos lähimpään asutuskeskukseen on kymmeniä kilometrejä?
Siksi pidä huolta veneestäsi kuin silmäterästäsi.
Muutama sana varusteista
Vaatetus joelle melontaa varten
Tämä on tietysti makuasia, mutta muutamat suositukset ovat hyödyllisiä.
Kypärä on pakollinen kolmannen ja sitä korkeampien vaikeusluokkien joilla – varovaisuudesta ei ole haittaa.
Pelastusliivi kaikilla vaikeusluokilla. Niitä on ilmatäytteisiä ja vaahtomuovitäytteisiä. Molemmilla on omat etunsa, mutta ilmatäytteinen vie vähemmän tilaa repussa ja toimii erinomaisesti tyynynä yöpymisillä.
Seuraava tärkeä varuste on märkä- tai kuivapuku . Hyödynnä kokeneemman toverin neuvoja, mutta noudata aina tärkeintä: kehon alaosan, erityisesti jalkojen, tulee pysyä mahdollisimman kuivana ja lämpimänä.
Siksi märkäpuvun alle on suositeltavaa pukea myös villasukat.
- Jalkineet, todennäköisesti puolikenkien tai lenkkarien tyylisiä. Tärkeintä on, että ne istuvat tukevasti jalassa eivätkä luista märillä kivillä.
Ja ehkä viimeinen vinkki: kiinnitä melaan pala kestävää polystyreenivaahtoa – tämä auttaa noudattamaan periaatetta 2.
Melontatekniikka
Melonta vuoristossa
No niin, kaikki on pakattu, lastattu ja kiinni. Alus, kuin nuori hevonen, odottaa malttamattomana lähtöä.
Muuten, rannasta irrottautuminen ja rantautuminen tulee aina tehdä nokka virtausta vastaan. Ei koskaan millään muulla tavalla! Nyt onkin oikea hetki puhua melomisen tekniikasta.
- Keskeistä tässä tekniikassa (joka aluksi ei luultavasti onnistu teiltä) on kyky tukeutua melaan veden pinnalla.
Kyllä, veteen voi ja pitää tukeutua! Melominen sanan varsinaisessa merkityksessä, eli soutaminen täysillä kuin vetohärkä, on melko harvinaista.
Kun työskentelette virrassa, kuohuissa ja pyörteissä, mela on veden pinnassa melkein aina. Usein melonta jopa näyttää siltä, että meloja “roikkuu” melassa kehon pääpainollaan.
Jokainen melanveto pitää aloittaa ei kuohujen välisissä painanteissa, vaan pyrkiä “iskemään” mela kuohun harjalle.
Kuvittele tällaista tilannetta: lähestyt nopeasti vinoa aaltoa. Jos istut paikoillasi kuin patsas – kaatuminen on melkein varmaa.
Sinun täytyy ehdottomasti heittäytyä eteenpäin, tarttua melaa kuohun harjasta ja siirtää kehon paino melan varaan.
Tällöin aluksesi nousee kevyesti aallon harjalle, ja sen mukana, aallon huipulla, olet myös sinä itse.
- Toinen tekniikka – “tökkäys” – on käytössä niin kanooteilla kuin katamaraaneilla.
Vuoristovirroissa ei koskaan ole tasaista virtausta kaikkialla, vaan aina löytyy erinopeuksisia virtauksia.
On myös niin sanottuja “tyynialueita” – lähes seisovaa vettä, jossa voi joskus olla jopa pientä vastavirtaa. Tämä syntyy, kun virrassa on jokin pieni, vain muutamien metrien levyinen lahdelma lähellä rantaa. Tai kun virtauksessa on suuri kivi, jonka taakse muodostuu yleensä tällaisia “tyynialueita” tai “varjoja”.
Rannan tyynialueeseen on kätevää rantautua (muistetaanhan, että rantautuminen tehdään virtausta vastaan?), ja varjoon on hyvä päästä lepäämään ja tarkkailemaan virtaa. Joskus varjoon meneminen voi olla elintärkeää.
Tyynialueella
Tällaiseen alueeseen pääsy onnistuu vain “tökkäystekniikalla”. Alus kulkee aivan kiven vierestä, ja keulassa istuva meloja heittäytyy mahdollisimman kauas sivulle ja pystysuorasti lyö melan veteen heti kiven jälkeen. Meloja ei oikeastaan edes istu aluksessa, vaan roikkuu koko kehonsa painolla melassa.
Melojan tehtävä on pitää kiinni! Pitää kiinni! Aluksen inertia vetää sitä eteenpäin, ja melaa kiskotaan käsistä. Mutta älä hellitä otettasi! Ja jos takana istuvat auttavat (ja he auttavat varmasti), alus pyörähtää kuin koulutettu sotilas akselinsa ympäri ja asettuu varjoon kiven taakse. Työ on tehty, ja nyt voi levätä.
- Seuraava, erityisesti kanooteille tärkeä, tekniikka on seuraava. Tätä varten kuvaillaan lyhyesti skenaario.
Kuvitellaan, että liikutte voimakkaassa ja nopeassa vedessä. Vasemmalla on kuitenkin pieni tyynialue, ja kuullaan kapteenin komento: “Rantautukaa!” Kanootti muuttaa suuntaa ja suuntaa kohti rantaa.
Jos jatkat istumista samassa asennossa, heti kun kanootin keula saapuu tyynialueelle, kaadut… mutta mihin suuntaan? Mieti sitä! Toivottavasti vastauksesi on oikea: kaadut virran suuntaan. Miksi virran suuntaan? Se tapahtuu aivan samasta syystä kuin bussin äkillisessä pysähdyksessä: kanootin runko hidastuu yhtäkkiä lähes pysähtyneessä vedessä, mutta vartalo jää liikkeen mukana inertiavaikutuksesta.
Katamaraaneissa tämä “vatsan antamisen” tekniikka on myös käytössä, mutta vähemmän ilmeisesti.
Mitä siis tehdä? Se on yksinkertaista: tyynialueelle mennessä melojan tulee heittäytyä jyrkästi sivulle (tässä tapauksessa vasemmalle), nojata melaan veden pinnalle ja antaa virran “työntää” kanootin “vatsaa”. Älä huoli, kapteeni tekee samoin. Näin pääsette turvallisesti rantautumaan.
Levättiin rannalla, tupakoitiin, juotiin teetä. Aurinko on vielä korkealla, joten matka jatkuu. Tyynialueelta ulos pääseminen voimakkaaseen vesivirtaan vaatii taas samaa “vatsan antamisen” tekniikkaa, eli melojan täytyy nyt nojautua melaan virran alaspäin suuntaan. Tämä tekniikka on selvästi yksinkertainen; haastavinta on arvioida tarkalleen heittäytymisen voimakkuus, ettei käy niin, että pudotaan kokonaan veteen.
- Seuraavat pohdinnat koskevat pääasiassa katamaraaneja yksinkertaisesti siksi, että nyt käsitellään korkeita vaikeusluokan koskia, joissa kanootteja ei käytetä.
Tarkoitamme “ammetta (tai kuoppaa)”. Mikä se on? Kuvittele voimakas ja jyrkkä pudotus, jonka korkeus on yksi, kaksi tai kolme metriä. Vesi, joka putoaa, valuu alas ja muodostaa heti pudotuksen jälkeen seisovan paluuaallon korkealla harjalla. Jos katamaraani etenee oikein, se läpäisee tämän kuohun.
Katso, millä muilla välineillä vesiä valloitetaan ->
Luotettavuuden lisäämiseksi miehistö kiihdyttää tahallaan vauhtia, jotta kuoppa läpäistäisiin varmasti. Usein vesi pyyhkäisee miehistön ylitse, mutta se on normaalia – hetken kuluttua olet jo kuopan vastakkaisella puolella.
Askel kuoppaan
Valitettavasti käy joskus niin, että katamaraani ei ehdi tai myöhästyy asettumasta oikein, ja te kaadutte tynnyriin kyljittäin (sivuttain), vaikkapa puolikyljittäin. Tällöin kaatuminen on taattu. Tynnyrin läpi et pääse — ylhäältä katamaraanin päälle putoava vesi kaataa sinut kuin lastun, ja koko miehistö aluksineen jää loputtomasti keikkumaan tynnyriin – ei eteenpäin, ei taaksepäin, toisinaan ylös, toisinaan alas. Tynnyrin vesipitoisessa ilmatilassa hengittäminen on lähes mahdotonta.
Tämä on kenties katamaraanin kannalta kaikkein epämiellyttävin tilanne – jäädä tynnyriin jumiin. Mitkään erityiset tekniikat eivät auta, ainoa ratkaisu on – välttää tällaista tilannetta. Ja tätä varten on työskenneltävä loppuun asti. Vaikka sinulla olisi vain sekunti tai vähemmän aikaa jäljellä – silti! Tee työtä myös siinä sekunnissa! Katamaraanin on päästävä kurssille!
Vaikka tekniikkasi olisikin vielä heikkoa, kunhan työskentelet loppuun asti, ansaitset muiden “arvostuksen”, kuten nuoriso tykkää sanoa.
Tietenkin löytyy myös muita laskentatekniikoita ja -taktiikoita. Voidaan mainita esimerkiksi negatiivinen nopeus, tekniikka virran poikittaisylitykseen menettämättä korkeutta, tai vaikkapa tapoja ohittaa virtausten painopistekohtia. Voidaan tarkastella aktiivisia ja passiivisia tapoja varmistaa turvallisuus vedessä. Tai katamaraanin asettamista tasaiselle kölille kaatumisen jälkeen. Mutta tämä kaikki tulee ajan myötä, jos et säikähdä ensimmäisellä laskulla ja jos sisälläsi herää tunne: minä pystyin tähän, haluan tehdä enemmän ja paremmin!
Video
Katso video – lasku vuoristojokea pitkin katamaraanilla:
Vesikelkka Vettä pitkin voi tehdä muutakin kuin meloa: mitä on vesikelkka - kuvatekstin alla.
…ja ilman halki – ei vain lennellä! Kaikki taivaanhyppyjen hurmasta täällä .
Fingerboard-laudoista
